En ole valmis

Koulu jatkuu ensiviikolla.
En ole valmis.
En halua kouluun.
En halua ihmiset ilmoille, tuijotettavaksi, arvosteltavaksi.
Tarvitsen lisää aikaa.

Täytän ensiviikolla 24 vuotta.
Olen vanha, liian vanha.
En ole valmis olemaan niin vanha.

Viime aikoina on mennyt vähän paremmin, mutta nämä kaikki asiat kaatuu päälle, ja muserrun niiden alle väsyneenä, voimattomana.
Olen liian nuori ollakseni niin vanha, en ole saanut vielä mitään elämässäni aikaiseksi, yhtään mitään. En osaa mitään, en ole hyvä missään, en ole mitään.
En halua mennä kouluun. Olen liian ruma kouluun, liian lihava kouluun.
Kaipaan entistä minää. 21-vuotista minää, laihempa, kauniimpaa, tyylikkäämpää, nuorempaa. Inhoan lihavaa kroppaani, joka ei mahdu rakkaisiin vaatteisiini. inhoan lihavaa kroppaani, joka estää minua pukeutumasta ja olemasta mitä haluan olla. Vaikka tykkään koulustani ja alastani, välillä vihaan sitäkin, koska se estää minua olemasta mitä haluan.
Joskus tekee mieli vain kertaheitolla mennä lävistämään naama täyteen, vetää hiukset irokeesiksi ja värjätä pinkiksi, vain shokeeratekseni ihmisiä, näyttääkseni, että tällainen minä olen. Haluan näyttää rajummalta, tyylikkäämmältä. Mutta en voi, koska olen lihava. Ja hoitaja.

Haluan näyttää siltä, mitä tunnen olevani sisällä. Mutta olen vanha, olen myöhässä.

Olen myös ollut vuoden sinkkuna. Ja minulla on vahva tunne, että sama jatkuu vuosia eteenpäin. Pelkään, että seurusteluelämä on minun osalta ohi. En halua että se on niin, mutta olen liian ruma ja lihava kelvatakseni.

En ole valmis näihin faktoihin, jotka tuhoavat elämäni.