Luonto on paras terapeutti

Viime aikoina on ollut todella masentunut ja ahdistunut olo, suurimmaksi osaksi ihmissuhteiden takia, osittain myös syksyn mukana tulleiden koulukiireiden.

Tänään päätin hetken mielijohteesta tehdä jotain itselleni harvinaista; päätin lähteä kävelylle.
Asumisalueeni on vielä tuntematon minulle, mutta lähdin vain kävelemään suuntaan, mihin en ole ennen kävellyt. Mukavan rauhallisen omakotitaloalueen läpi, pientä metsäpolkua hetken, ja onnistuneesti takaisin kotiin päin. Ennen kotiin menoa päätin poiketa vieressä olevaan leikkipuistoon. Puistossa ei ollut muuten ketään, paitsi kentällä kaksi ikäistäni poikaa (miestä?) potkimassa palloa. Menin hämähäkkikeinuun selälleni makaamaan ja kuuntelin musiikkia luottoystävästäni, 8 vuotta vanhasta ipodista.

Oli jo yllättävän viileä ja mukavan hämärä kun auinko laski. Makasin keinussa selälläni pienessä keinutuksessa, ja tunsin oloni onnelliseksi.
Minulla oli niin rauhallinen ja hyvä olo, kuunnellen mukavaa musiikkia ja katsoen sinistä taivasta jossa oli hitunen harmaata.
Makasin siinä noin 20minuuttia ja ylös noustessani tunsin itseni uudeksi ihmiseksi.
Aion varmana käydä uudelleenkin kävelyllä ja makoilemassa ihanassa keinussa <3

Olen muutenkin tehnyt/tekemässä useampia muutoksia elämässäni, jotka vievät (toivottavasti) minua kohti terveellisempää elämää nin psyykkisesti kuin fyysisestikin.
Ehkä kerron niistä lisää kun olen paremmin päässyt toteuttamaan suunnitelmiani :)

Syöksykierre

Mulla on viimeaikoina mennyt vähän paremmin, en oo ollut niin ahdistunut kun yleensä.

Mutta pitäähän se muuttua.

Täytin muutama päivä sitten 24v, ja kun se ei olisi ahdistanut itsessään tarpeeksi, olin eilen kaverin synttäreillä (täytti 26v) ja tämän kaverin mies (olisiko ollut 35v) sanoi minulle (en muista asiayhteyttä tarkalleen) että näytän 40-vuotiaalta.

Anteeksi mitä??
Minä, 24v nuori nainen, jonka ikää on yleensä arvioitu välillä 16-22, näytän 40-vuotiaalta?

Suoraan sanottuna mua ei oo varmaan ikinä loukattu niin pahasti. Loppuillan tyyppi yritti pyydellä anteeksi ja ettei tarkoittanut pahalla, mutta sanomisia ei saa ikinä takaisin. Harm is already done.

Tiedän etten ole mikään kedon kauenin kukka, suoraan sanottuna olen aika epäviehättävä, mutta että 40-vuotias? En olisi ikinä uskonut...

Yritin juhlien ajan niellä asiaa, mutta kun kotiin pääsin illalla, alkoi syöksykierre.
Itketti ja ahdisti nin paljon, minun pitäisi olla jo aikuinen, saavuttanut jo jtn elämässä. En ole löytänyt sitä suurta rakkautta mitä niin janoan, ja tiedän, etten tule sitä koskaan löytämään, koska miesmakuni on niin kieroutunut. Pitäisi pian mies löytää, jos haluaisin saada lapsen hyvässä iässä. En halua herätä siihen, että olen 40v (vaikka siltä näytänkin jo nyt) ja olen edelleen sinkku ja ilman lasta.

Illalla tuli pitkästä aikaa tosissaan mieleen kaiken päättäminen. En näe syytä elää kymmeniä vuosia onnetonta elämää, ja tiedän etten voi onnea saada, joten mitä järkeä tässä kaikessa paskassa edes on?

Ja ihan kun en olisi jo tarpeeksi toivoton ja surkea, olen myös lihava. Oikea piste ii:n päälle. Paino ei putoa, ei sitten millään, vaikka söisin vähän, se ei tunnu putoavan.

En näe syytä elää tällaista elämää, missä ei ole muuta kuin kärsimystä ja tieto siitä, ettei se tule ikinä parantumaan.


 

Kertokaa minulle miten näytän 40-vuotiaalta? Onko se huulipuna? Jotkut sanovat että huulipuna vanhentaa...