maanantai 19. syyskuuta 2016

Luonto on paras terapeutti

Viime aikoina on ollut todella masentunut ja ahdistunut olo, suurimmaksi osaksi ihmissuhteiden takia, osittain myös syksyn mukana tulleiden koulukiireiden.

Tänään päätin hetken mielijohteesta tehdä jotain itselleni harvinaista; päätin lähteä kävelylle.
Asumisalueeni on vielä tuntematon minulle, mutta lähdin vain kävelemään suuntaan, mihin en ole ennen kävellyt. Mukavan rauhallisen omakotitaloalueen läpi, pientä metsäpolkua hetken, ja onnistuneesti takaisin kotiin päin. Ennen kotiin menoa päätin poiketa vieressä olevaan leikkipuistoon. Puistossa ei ollut muuten ketään, paitsi kentällä kaksi ikäistäni poikaa (miestä?) potkimassa palloa. Menin hämähäkkikeinuun selälleni makaamaan ja kuuntelin musiikkia luottoystävästäni, 8 vuotta vanhasta ipodista.


Oli jo yllättävän viileä ja mukavan hämärä kun auinko laski. Makasin keinussa selälläni pienessä keinutuksessa, ja tunsin oloni onnelliseksi.
Minulla oli niin rauhallinen ja hyvä olo, kuunnellen mukavaa musiikkia ja katsoen sinistä taivasta jossa oli hitunen harmaata.
Makasin siinä noin 20minuuttia ja ylös noustessani tunsin itseni uudeksi ihmiseksi.
Aion varmana käydä uudelleenkin kävelyllä ja makoilemassa ihanassa keinussa <3

Olen muutenkin tehnyt/tekemässä useampia muutoksia elämässäni, jotka vievät (toivottavasti) minua kohti terveellisempää elämää nin psyykkisesti kuin fyysisestikin.
Ehkä kerron niistä lisää kun olen paremmin päässyt toteuttamaan suunnitelmiani :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti