Mulla on muutakin kerrottavaa, mutta tässä postauksessa keskityn vain tähän viikonloppuun.
TATUOINTI
Perjantaina1.7.2016 otin ensimmäisen tatuointini.
Tätä tarinaa varten pitää mennä viime vuoden puolelle. Koko syksyn 2015 mietin kuumeisesti, millaisen tatuoinnin haluan. Olin jo 23v, olisin voinut ottaa tatuoinnin jo viimeiset 5 vuotta, ja tatuointia olen halunut koko teini-iän. Miksi en sitten ole jo ottanut?
En ole näiden vuosien aikana osannut päättää, millaisen/mihin ottaisin. Ideat ovat muuttuneet lähes joka päivä, peruspeloite "se on sitten ikuisesti ihollasi" on kuumottanut takaraivoa. En ole uskaltanut sitoutua mihinkään ideaan.
Sitten vihdoin syksyllä ajattelin, että tätä menoa en ikinä saa tatuointia kun vaan jahkailen! Nyt on toiminnan aika! Ja syksyllä kun olin töissä, oli myös rahaakin tatskaan.
Minulla ei ollut mitään hnekevää sydäntäsärkevää ideaa ja tarinaa, mitä monilla tuntuu olevan tatuointiensa takana. Halusin vain kuvan, joka on kaunis. Joka kuvastaa jollain tavalla minua ja tyyliäni, ilman sen suurempia symbolisia sanomisia.
Löysin jonkinlaisen referenssikuvan mikä oli ihana (nyt minulla ei ole valitettavasti sitä tähän) ja sitä pidän kännykässä ja katselin sitä. Sitten aloin etsimään hyvää tatuoijaa. Olin valmis maksamaan laadusta. Jotain kautta, en enää muista mitä, löysin tatuointi studion La Muerte Ink, ja studion toisen omistajan Kimmo Angervanivan. Rakastuin heti hänen työhönsä. Joulukuun lopussa varasin häneltä ajan. Seuraava vapaa aika oli tämä heinäkuun ensimmäinen. Pitkät jonot, tyyppi on suosittu. Hyvää kannattaa odottaa, ajattelin.
Lähetin hänelle referenssikuvan, mutta jätin tarkan suunnittelun hänelle. Luotin hänen taitoihinsa.
Olimme varanneet kaksi sessiota kuvan tekoon, koska kyseessä on ensimmäinen tatskani ja iso, koko olkavarren kokoinen. Mutta pienellä pohdinnalla päädyimme tekemään koko homman kerralla :D
Kuvaa hakattiin vajaa 6h, joista viimeiset pari tuntia olivat aika tuskaisia, koskasilloin hakattiin kohtia, jotka oltiin jo aikaisemmin kertalleen hakattu. Oli kyllä kipukynnys koetuksella, mutta halusin saada kuvan heti valmiiksi.
Se piina kestettiin, ja tässä upea lopputulos!
Olen ihan rakastunut uuteen ensimmäiseen tatuointiini! *_* Puolen vuoden odottaminen oli sen arvoista! 6h istuminen ja hampaan pureminen oli sen arvoista! Hinnaksi tuli vaivaiset 600€ (olin odottanut vähintään 800€) Koska studiolla on mukava periaate, että päivän sessio on max. 600€ :) Joten olen ihan tyytyväinen, ettei mennytkään niin paljoa rahaa.
http://lamuerte.fi/ Tuossa siis paikan nettisivut jossa kävin, voin suositella! :)
Nyt on tatskaa rasvailtu ja hoideltu, kolmas päivä tatuoinnista menossa, rasvaaminen ja peseminen (=koskeminen) sattuu edelleen, mutta onhan se ymmärrettävää, kun tatuointi on periaatteessa avohaava, niin onhan se vähän kipeä. Olen yllättynyt, miten hyvin ihoni on reagoinut tähän väkivaltaan, odotin pahaa turpomista ja muita ongelmia. Tatuoija sanoi, että punoitus ei ollut yhtän paha, eikä turvottanutkaan pahasti, ja sanoipa vielä että mulla on hyvä iho tatuoimiseen :P
Tatuoinnin myötä tunnen itseni heti tyylikkäämmäksi ja, noh, enemmän itsekseni. Minulla on pitkään ollut kuiva kausi tyylini kanssa (koska lihavuus) mutta tämä tuo taas mieleen, mitä minä oikeasti haluan olla.
TEATTERI
Heti seuraavana päivänä, lauantaina 2.7, menimme siskon ja äidin kanssa Suomenlinnaan katsomaan näytelmää Kesäyön uni. Olen aina tykännyt teatterista, ja pyrin käymään niin usein kun mahdollista (ja hyvää ohjelmaa). Tämän esityksen mukana minulla oli hieman odotuksia, koska olen nähnyt saman näytelmän jo kertalleen kesällä 2008 Oxfordissa ulkoilmateatterissa. 2008 esitys oli niin mahtava ja mieleenpainuva, niin olin hieman epäilevä tämän suhteen.
Mutta esitys yllätti positiivisesti! :) Näyttelijät olivat hyviä, sovitus oli uskollinen alkuperäiselle, hahmot olivat hyvin toteutettu. Yllätyin, miten paljon esityksessä oli genderblend-hahmoja. Useiden hahmojen näyttelijät olivat vastakkaista sukupuolta hahmon kanssa. Lysander, nuori ateenalasipoika, oli naisen näyttelemä. Hän kyllä veti roolin todella hyvin ja uskottavasti. Helenaa, aateenlaistyttöä, esitti poika. Tämä oli hieman erikoista, mutta hän näytteli hyvin, ja esitys sisälti muutamia vitsejä hahon pituuteen ja ulkomuotoon. Myöskin keijut olivat miehiä. Oli kyllä koomista nähdä neljä rotevaa, karvaista miestä hempeät keijumekot päällään. Se oli hauskaa, näyttely oli hyvää, oli ihna piristävä muutos :) Keijuista kuitenkin käytettiin nimeä "herrat" joten he ilmeisesti olivat miespuolisia keijuja, jonka takia ihmettelin mekkoja. Keijukuningas Oberon, voi, miten rakastuinkaan häneen! *_* Hänen pukunsa oli aivan upea, näyttelijä loistava, sopi hahmoon todella hyvin (sama näyttelijä esitti myös Theseusta, johon myös sopi). Odotin kokoajan Oberonin kohtauksia, jotta saisin ihastella sitä mystisen upeaa keijukuningasta...Valitettavasti esitystä ei saanut kuvata, joten minulla ei ole jakaa kuvia, mutta löysin tämän blogin, jossa on kuvia esityksestä, niin jos kiinnostaa, sieltä voi vilkaista Kuvia/tietoa esityksestä
Sain otettua yhden kuvan lavasteista
Rakastan teatteria, rakastan esityksiä, toivon ettei median suosio ikinä poista niitä :)
TUSKA
Perjantaina, kun olin tatuoitavana, eräs luokkalaiseni laittoi viestiä, että hänellä on ilmaisliput Tuskaan, ja pyysi minua mukaan.
Noh, sitten lauantaina teatterin ja ravintolakäynnin jälkeen lähdin suoraan Suvilahteen ja Tuskaan :D Oli kyllä jännä ajatus mennä 3 päivän ilmaislipulla, joka maksaa 125€, ja minulle vaan läntättiin kouraan se :D Monet olettavat ulkonäköni perusteella, että olen hyvnkin perehtynyt raskaampaan musiikkiin, ja kaikille tulee yllätyksenä että en ole. Tiesin Tuskan esiintyjiä nimeltä vain muutaman, enkä edes niitäkään kuuntele. Menimme vain hengailemaan ja katselemaan miehiä ;)
Törmäsimme lauantain ja sunnuntain aikana sekä minun että kaverini kavereihin, joiden kanssa oleskelimme välillä.
Välillä satoi, mikä ei ollut kovin mukavaa, mutta onneksi löytyi sateensuojia.
Tuskassa lauantaina viimeisenä esiintyjänä soitti Ghost. En ollut ennen kuullutkaan bändistä, mutta kaveri suositteli, joten menimme sitä kuuntelemaan. Tykkäsin! En halua mitenkään haukkua kenenkään musiikkimakua tai mitään, mutta minun korvaani monet bändit olivat samanlaisia, en erottanut biisejä (tai bändejä) toisistaan, mutta Ghost erottui edukseen. Tykkäsin heidän ulkonäöstä ja lavakarismasta, ja musiikista. Jouduin itse lähtemään kesken esityksen, mutta näin alusta puolisen tuntia, joista tykkäsin :) Ehkä joskus tulevaisuudessa näen heidät uudestaan?
Viikonloppu oli todellakin täynnä toimintaa, ja en ole tottunut olemaan kokoajan liikkeessä, joten nyt olen aika väsynyt :D Mutta kivaa oli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti